Naukumista vai mustia miehiä?
MAUMAU MUSIC

Arkistoartikkeli, Botnia Beat 6/1989

Kun useimmissa liikkeissä myydään musiikkia kuin "halpaa makkaraa" on tyyli seinäjokelaisessa MauMau Musicissa hieman toinen. Likimain vuoden verran "äänilevytarjontaa" Pohjanmaalla monipuolistanut yritys nimittäin sisällyttää toiminta-ajatukseensa vaihtoehtoisuuden. Eli kuten MauMaun idealistinen johtaja Pertti Hakala sanoo:
- Mä myyn justiin niitä levyjä, mitä muut ei myy. Eikä ole onneksi tarvinnut olla myyntivalikoiman suhteen ainakaan toistaiseksi itselleen epärehellinen. Tiukka linja ja kaikenlaisten "teeveestä tuttujen" ilmiöiden karttaminen antaa mahdollisuuden satsata vaikkapa "maailmanmusiikkiin", kantriin, bluesiin ja kaikenlaisiin "alalajeihin", toteaa Hakalan Pertti.

Mutta mitä tämä MauMau Music lopulta oikein on ja keitä tässä musiikin kulttuuriyrityksessä on taustavoimina ?
- Toiminta on kytketty Cool-Runs Oy:öön ja MauMau on "osakeyhtiöpohjainen toiminimi" eli käytännössä muodollinen osakeyhtiö. Tuntuu ehkä hieman sekavalta, mutta ostin taanoin tuon nyt "jäädytetyn" Cool-Runsin ja pääsin kätevimmin käynnistämään yritystouhut. Käytännössä tämä on yhdenmiehen yritys.
- Lisäksi touhussa on osakkaana myös KEMU, jolla on osakkeita noin 25 prosenttia, joskin ne ovat B-sarjan papereita eikä Kemun äänivalta näin ollen ole kovin suuri. Kemulla on jonkinlainen moraalinen velvoite ja oikeus sanoa mielipiteensä asioista. Se kuinka toteutan näitä toiveita riippuu kuitenkin ennen kaikkea meikäläisestä. Isännän ääni on kaikesta huolimatta itselläni.

Kumpiko kalpaa enemmän toista Kemu vai MauMau?
- Kyllä mä varmaan enemmän Kemua tartten - ainakin sikäli, että se on tehnyt helkkarin paljon töitä täällä pitkään. Kemu on ehdottomasti ollut kehittämässä "popmusiikkimyönteisemmän" kulttuurin syntymistä mikä tietysti on a ja o MauMaun nykyistä toimintaa ajatellen. Lähinnä Kemulle on kai tärkeää, että MauMau välittää esimerkiksi festarilippuja jne. Luotettava suhde on ainakin toistaiseksi pelannut.

Alalla kilpailua?
- Pahin kilpailija on ilmeisesti Anttila, joskin myyn uudet levyt hieman sitä halvemmalla. Anttilan maine ei kuitenkaan ole valikoimia ajatellen kovin hyvä, sillä se kauppaa juuri kaikenlaista "smash hits" ja muuta roskakamaa. Toisinaan siellä kyllä kuulee olevan tarjolla yllättäviäkin levyjä, joita iso talo pystyy hankkimaan useimmiten suurissa erissä pientä edullisemmin. MauMaun kaatajaksi Anttilasta ei silti missään tapauksessa ole. Asiakaskunta on kuitenkin tosi valveutunutta musiikin suhteen ja porukkaa käy liikkeessä lähikuntien ohella erittäin paljon esimerkiksi Vaasasta ja jopa Tampereelta asti.

Entäs MauMaun julkaisutoiminta?
- MauMaun tallissa ei ole toistaiseksi yhtäkään virallisen levytyssopimuksen tehnyttä bändiä. Äänityksiä kuitenkin ovat tehneet Hollis Brown ja Elvis Breznev, jolta on muuten tulossa tammikuulla LP.

Olet siis myynnin ohella levyfirman johtaja. Oletko Seinäjoen Epe?
- No, joo. Epe on tietenkin ehdoton esikuva, sillä se mies on tehnyt helkkarinmoisen työn suomalaisen rokin eteen.

Löytyykö Pohjanmaalta bändipotentiaalia?
-Yksi suurin harhaluulo useimmilla bändeillä on, että heti pitäis päästä levyttämään suurella rahalla kunnon studioon. Kuitenkin harvalla bändillä on täälläpäin minkäänlaista kunnon potentiaalia menestymiseen, poikkeuksena tietysti loistava Kolmas Nainen. Eikä pidä unohtaa Noitalinna Huraatakaan. "Uusista" ovat nyt jotenkin Hollis Brown ja Elvis Breznev parhaimmasta päästä, joskaan täysin "tyydyttäviä" nekään eivät ole. Brezneviin kuitenkin uskon aika paljon.
- Pohjanmaalla on paljon britti-, ja "aussipop" -vaikutteisia kokoonpanoja ja kaikenlaista tehdään, mutta ei mitään kunnolla. Täytyis todella mennä soittajien itseensä.
- Sinänsä pohjalaisuudella ei ole mitään "rasitetta" menestyä, mutta jostakin syystä hommat eivät toimi. Ei ole riittävästi pitkäjänteisyyttä. Hyvä esimerkki sen puutteesta oli esimerkiksi A.O.D. - joka oli sarallaan tosi kova juttu.

Pidätkö itseäsi kulttuurityöntekijänä?
-Tuntuu kyllä tyhmältä sanoa, mutta pidän. En pyri tietenkään olemaan mitenkään muiden - eli asiakkaiden yläpuolella. Tietysti meikäläiselle on kertynyt ja kertyy koko ajan tietynlaista "suurempaa perehtyneisyyttä" asiaan, mutta yritän jakaa tietämystä MauMaun kautta myös muille.

Varmastiko? Kerrotko aina asiakkaalle, että hän omistaa kenties tuhansien markkojen arvoisen äänilevyn kun sellaista kenties tuodaan MauMauhun.
- Mitäpä tuohon nyt voisi sanoa. Mä tekisin toiminnalle täyden karhunpalveuksen. Huijaustyyli lopettaisi touhun hyvin nopeasti. Sitäpaitsi eiväthän kaikki tänne kaupattavat äänitteet ole aina maailman arvokkaimpia, vaikka monet niin luulevatkin. Kun sitten on asiakkaan kanssa hieman erimieltä äänitteen arvosta, niin kauppias saattaa siinä sivussa saada "epäuskottavan" leiman otsaansa. Yleensä ottaen asiakkaat kuitenkin tietävät varsin hyvin levyjen todellisen arvon, eivätkä katkeroidu esittämistäni arvioista.

Teksti & kuva: Ari Etola, Botnia Beat 6/1989