Missä mennään

Ensiksi suuret kiitokset. Olen erittäin kiitollinen Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahastolle, jonka apurahalla sain tämän sivuston todenteolla käyntiin vuonna 2022. Suuret kiitokset myös hakemuksieni suosittelijoille.

Erityiskiitokset vasemman valikkopalkin alareunasta löytyvien päätukijoiden lisäksi kaikille aineistoaan ja muistojaan projektin edistämiseksi luovuttaneille sekä vinkkejä antaneille. Olette pääroolissa. Yksin tämä ei onnistu vaan tämä on yhteistyötä, itse olen tässä vain arkistonhoitajan ja päätoimittajan roolissa vaikka aihetta puurran 24/7/365. Kaikki apu on tervetullutta tälle matalankynnyksen rakennustyömaalle, joka ei ihan muutamassakaan vuodessa valmistu.

Ilman henkistä ja taloudellista tukea en olisi saanut aikaan edes tätä alkuvaihetta (n. 600 html-sivua) mikä nyt on nähtävissä näillä projektin täysin keskeneräisillä webbisivuilla. Valitettavasti "starttivaiheen" apuraha/aika loppui juuri kun työ sekavalla rakennustyömaalla vasta piti alkaa - nyt on talo vasta osittain avattu "first come, first serve" -periaatteella, monet huoneet ovat täysin tyhjillään ja osissa ovista ei ole vielä edes nimilappuja. Asukkaita odotellaan tuhansin tarinoin loppusijoitukseen. Ehkä vasta 35% on löydetty ja kirjattu sisään ja tarinoista kirjoitettu vasta alkusanat. Hieman pidempiä juttuja löytyy sivuston Haastattelut valikon kautta. 

Älkää kysykö miksi se ja se puuttuu - tehkää asian korjaamiseksi jotain, levittäkää tietoa, ottakaa yhteyttä ja laatikaamme yhdessä muisteluista tarinoita ja kaivakaa myös kuvat ja demokasetit yms. esiin. Nytkään ei pidä odottaa siellä kellarissa, että joku muu löytää, potkii perseelle ja hoitaa hommat. Kunhan olette aktiivisia niin osaan auttaa toimittamisessa ja aineiston jatkokäsittelyssä. Minulla on taito ja studiotason laitteistot pelastamaan negatiivit, paperikuvat kuin monenlaiset ääni- ja videotiedostot digitaaliseen muotoon - projektiin liittyen korvauksetta tietyin rajoituksin. Ota yhteyttä rohkeasti.

Ja mikä tärkeintä - ryhtykää mesenaatiksi - palkatkaa/apurahoittakaa minut jatkamaan ikuisuusprojektin talonmiehenä. Tämä on tärkeä projekti monessakin mielessä, muistot kun haihtuvat ja aineistot katoavat ihmisten poismenon mukana.

Tässä Botnia Beat talossa ei ole kynnystä, eikä luokkajaon eri kerroksia kunhan pop/rock bändi tai alan toiminta on aloitettu vanhan Vaasan läänin alueella (projektia siis laajennetaan Seinäjoen ulkopuolelle) ennen vuotta 2000 (jatkoa lähemmäs nykyaikaa saattaa seurata jos rahoitusta löytyy, prioriteetti kuitenkin "mitä vanhempaa, sen tärkeämpää). Tällä sivustolla on sulassa sovussa menneet "kaupunginosa bändit", "maakuntasarjan bändit", "harvat kansalliseen tietoisuuteen kivunneet" ja ne jotka eivät koskaan treenikämppää pidemmälle halunneet/päässeet. Harrastelijat, harrastajat ja ammattilaiset whatevö - jostain on aloitettu ja johonkin päästy - osa mukanaolijoista on edelleen matkalla. Unelmia ja niiden toteutuksia, usein sattuman kautta. Vähintäänkin henkilökohtaista musiikkihistoriaa, joka on enenevässä määrin katoavaa - muistakaa miten ja miten nopeasti kävi huonosti ilsuille, läänin maineikkaille rokkilavoille ja eipä taida nuorisotalojen saleissakaan rokki raikua nykyään ja levymyynnistä kertyvät tulot jakaantuvat yhä harvemmille. Kuka lähtee nyt ostamaan PA-kalustoa ja keikkabussia ennen ensimmäistäkään levytystä ja sovittua kiertuetta? Tämmöinen toimintamalli ei aikoinaan ollut vierasta Pohjanmaalla.

Erilaisten "bändirekisterien" laatiminen ei ole uusi keksintö. Jo ensimmäisessä Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistyksen eli KEMUn toimintasuunnitelmassa vuonna 1978 mainittiin bändirekisterin koostaminen, itse jatkoin sellaisien laatimisia KEMUn palveluksessa Botnia Beat lehdessä 80-luvulla ja sen jälkeen Rockdatassa. Edellä mainitut olivat lähinnä kontaktitietoja toimivista yhtyeistä keikkajärjestäjien käyttöön. Katsottiin eteenpäin ja menneet oli menneitä. Eipä oikeastaan edes voitu ajatella alueen "pop/rock-historiaa", koska sellainen olisi maailman ohuin kirja, koska oikeastaan kenestäkään ei ollut jäänyt suurempaa jälkeä ainakaan jos katsotaan kansalliselta tasolla - asiasta toki voidaan kiistellä. Aktiivisimmillaankin 80/90-luvuilla "Pop/rock Pohjanmaa" oli nuori - vielä 70-luvun alussa oli yleistä, että pop/rock-bändi sai täällä soittaa ainoastaan tanssibändin tauoilla "rokkivartin".

Eipä oikeastaan ole syntynyt "pohjanmaarock" ilmiötä vaikka sellaista etsittiin ja yritettiin aikaansaada 80/90-luvun vaihteessa mm. läänin bändikatselmuksien ja Rock-SM ja Rock-Kuningas kisojen kautta. Välillä oli taas erilaisia epäonnistuneita "super-kokoonpanoja" ja kannettua vettä kaivoon hypeviritelmiä. Aika nopeasti kuitenkin myös paikallisien elmujen esiintymislistoilta karsittiin paikalliset bändit pois eikä alueen suurfestareiden lavoilla ole pohjalaisbändit juurikaan juhlineet (ellei "aina ne samat"). Mikä on syytä ja mikä seurausta voi kukin tykönään pohtia. Silmiinpistävää on bändien määrään suhteutettuna se miten vähän yhtyeitä on aikoinaan läänistä noussut kansalliseen tunnettavuuteen saati todelliseen kaupalliseen suosioon yms. lieveilmiöön, jos sellaisilla mittareilla on historiallista arvoa. Eikä naispuolisia muusikoita/bändejä ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tullut vastaan.

Kenties tämän projektin kautta saamme joskus tarkemmin selville miksi läänin bändeille menestyminen on ottanut lujille, vaikka on ollut erittäin hyvät resurssit - lukuisia keikkapaikkoja, festareita, parhaat elmut, studioita, koulutusta ja harrastus/bänditoiminta olisi jatkunut seurustelu-armeija-opiskelut-ensimmäinen studiosessio karikoiden jälkeenkin. Edellämainittuihin syihin on valtaosa bändeistä hajonnut.

Hieman huumorilla sanoen olen muuten havainnut, että jos bändin jäsenten nimet ovat oikeat tyyliin Pauli Hanhiniemi, Vesku Jokinen, Sami Pitkämö eikä Vincemord, Oksusuu, Alex Sexx, Latvis tai jotain muuta naurettavaa niin menestymismahdollisuudet ovat olleet suuremmat - varsinkin jos siinä portinvartijalle lähetetyssä demokasetissa tai singlekannessa on ollut painettuna edes oikeat nimet ja kontaktitiedot...

Kartoituksessa on käynyt selville, että valitettavasti monien tahojen aineistot (kuvat, tallenteet) alkavat olla huonossa kunnossa jos löytyy lainkaan. Ja sitten on muistamattomuus ja Rashomon efekti vahvasti läsnä - eli jokaiselle on rekisteröitynyt muistiin yhteisistäkin tapahtumista omanlaisensa kuva ja monesti oman panoksen merkitystä tulee liioiteltua. Näin varmaan käy itsekullekin.

Yllättävää on ollut myös se, että jotkut bändiläiset häpeilevät musiikillista menneisyyttään ja se että monetkin ovat jättäneet musiikkinsa tyystin äänittämättä vaikka Philips esitteli C-kasetin jo 1963. Toisaalta monet ovat jättäneet studiossa käynnin jälkeen tuotteensa julkaisematta vaikka tuotos olisi ollut A-sarjaa. Enkä jaksa olla ihmettelemättä sitäkään kun monilta on jäänyt myös valokuvat ottamatta (tanssibändit kävivät liki poikkeuksetta valokuvaamossa ottamassa promokuvat) - omituisen monella rokkarilla ei ole ollut edes faneja tai tyttöystävää valokuvaamassa keikkoja taikka treenejä...

Suurimpia pettymyksiä tähän mennessä on ollut, että Radio Pohjanmaan Rock-Tulva lähetyksen demonauhat saatekirjeineen on kaiketi heitetty roskiin enkä päässyt digitoimaan Botniasound studion kelanauhoja. Eikä ole tullut vastaan lopettaneiden elmujen eikä populaarimusiikin läänintaiteilijana 1984-1990 toimineen Pertti Veltto Virtasen muistiinpanoja esim. bändileirien eikä Pohjanmaa Rock tapahtumien osalta, joita järjesti alueen elmut ja nuorisolautakunnat yhteistyössä. Niihin osallistui aina satakunta läänin yhtyettä vuosittain - keitä he olivat? Onneksi itselläni on tallessa satoja ottamiani rock-valokuvia yli 40 vuoden ajalta, sekä 1986-1992 päätoimittamani Botnia Beat lehdet yms.

Time waits for no one, laulaa Rolling Stones. Surullista se, että moni projektin kannalta tärkeä henkilö on jo kuollut, masentunut, alkoholisoitunut, dementoitunut, katkeroitunut... tai muuten vaan heittänyt pyyhkeen kehään. On viime hetket kerätä katoavaa kulttuuri- ja kotiseutuhistoriaa talteen. Yhteistyöllä.

Suojelkaa kipinää!

Latvis
päätoimittaja

ps. muutamia poimintoja mediasta aiheen uutisoinnista:

• Ilkka-Pohjalainen
• Epari
• Kauhajoki-lehti
• Järviseudun Sanomat
• Jurvan Sanomat