Jukka "Riitis" Riitaluoma muistelee:

Eka soittimeni oli akustinen Egmond kitara – täsmälleen samanlainen kuin Albert Järvisen eka kitara – kielet tuuman korkeudella otelaudasta. Eka opettelemani biisi oli I Will Stay. Vuosi oli 1975 ja ikä 11v.

Rummut tuli mukaan 1976. Ekat oli tehty pahvista ja mm. kohdevalaisimesta – jokaisella iskulla meni hehkulamppu. 1977 sain oikeat rummut, Hoshino-merkkiset ja eka sähkis ostettiin 1979. Pari vuotta tätä ennen olin asentanut mikin akustiseen Stagg kitaraan ja soitin putkiradion kautta. Aluksi vahvistimenaoli yksi Salora ja sit tuplasin tehon naapurustosta etsityn toisen, mahdollisesti ASA merkkisen, radion myötä.

Musiikilliset vaikutteet tulivat osastolta Remu, Cisse, Albert ja Ile. Tämän lisäksi innosti Kurikan Kitarajumala Ari Antila, jolta opin tyylitajua, muun muassa kun Kurikan Nuorisotalolla treenas useitakin bändejä ja aika ajoin siellä oli keikka-iltoja. Näiden bändien nimet ovat kadonneet historian varjoihin, mutta siellä tais nuori Jukka ekaa kertaa tajuta, ett TOI on jotain mitä haluan tehdä ja alkoi armoton väsytystaistelu isäni kanssa saadakseni kunnon kamat. Myöhemmin innoittajien tuli mukaan muusikkokaverit ja heidän bändinsä; Kolmas Nainen, Mega, Big Saarinen, Shaidai, Mixed-up Kids, Manic Toys, Arson.

Yks soitinopetus kurssi oli Seinäjoella jossain, missä en oppinut yhtään mitään. Toinen kurssi pidettiin Kauhajoen yläasteen tiloissa, missä tää kundi oli paljon paremmin asialla. Opettaja kirjoitti mulle skaaloja ylös ja muuta.

Ensimmäinen bändi oli Fonzie & the Favorites. Minä kitara & putkiradio sekä rummut, Jari Saarenpää haitari ja rummut ja Raimo Lähteenmaa laulu. Vuosi oli kai ’77 ja ohjelmisto oli covereita ja humppaa, valssia, tangoa. I Will Stay/Mr. Dampax/Leila osastoo. Harjoiteltiin Saarenpään kotona.

Sit luin Soundista ett Kurikasta punkbändi ettii kitaristia. Tapasin Asko Saarelan ja Kai Antilan Sokoksen nurkilla ja liityin bändiin. Ostin serkultani ekat kamat; Carlsbro Scorpion 50w trankkuvahvistin, Ibanez särö/fuzz/wahwah-pedaali ja Columbus Les Paul. Ja kierrepiuhat.

Bändiin kuului myös jalasjärveläiset Eero Jussila kit. ja Ari Lahti dr/voc. Ari ja Kai vuorottelivat rumpujen ja laulumikin takana, Asko soitti bassoa. KURJA tuli nimeksi, joka tuli 3 jäsentä KURikasta ja 2 JAlasjärveltä. Myöhemmin mukaan tuli 6. jäsen, Johanna Mikkilä ja hänen myötään Ari siirtyi kokonaan rumpujen taakse ja Kai toiseksi vokalistiksi. Tää oli ’79. Olin 16w. Tuolloin ohjelmistossa myös eka oma sävellys ”Ei kiinnosta”, jossa oli Eeron teksti.

Soittokamoja ajatellen oli lähitienoolla kaksi liikettä: Seinäjoen Soitinkauppa (Fazer) ja Järvenpää Seinäjoella. Lisäksi Soundin myyntipalstalta löysin ekat Marshallini – 50w nuppi vm. ’69 ja 4X12 100w kaappi ’77. Näihin kamoihin liittyy surkuhupaisa tarina; nuppi oli rikki kamat saadessani. Toimitin ne korjattavaksi Kurikan Elektroniikkapalveluun. Jonkun ajan kuluttua menin sinne kyselemään kamojen perään. Paikalla oli ainoastaan joku nuori sälli, pomoa ei. Se sälli käänsi koko paikan ympäri, mut Marshallia ei löytynyt, ei ees hajua. Murheissani kävelin pois, ett sinne meni sekin rocktähteys. Vuosi oli about ’79-80. Noin kymmenen vuotta myöhemmin äitini soitti, ett joku musta laatikko oli ilmestynyt rappusille. Kaahasin paikalle, vain todetakseni ett Marshall on löytynyt. Edelleen rikki. Aholan Kimmon kamu Oulusta lopulta korjasi sen, vaihto uudet putket, käämitti uudelleen ja muuta. Toi junalla vahvarin Kauhavalle ja kysyin mitä maksaa. 200 markkaa. Edes uusia putkia ei tainnut saada niin halvalla. Ikävä kyllä luovuin niistä, Micke Björklöf osti ne.

Jossain kohtaa Jyrki Kortesniemi pyysi mua Firenzen koesoittoon Seinäjoelle. Archie ja Takamäen Esko tais olla krapuloissa. Kerran tai kaksi taisin siellä käydä, mut kun piti olla isä kuskina alaikäiselle, niin tuntui kovin hankalalta ja jäin pois. Heti pian tämän jälkeen Firenze esiintyi TV:ssä, joku YLEn ohjelma. Vitutti.

Noin ’80-81 tuli pyyntö liittyä mukaan Blizzard bändiin Panttilankylästä. Heavya. Ja tämän askeleen takana oli sinnikäs lobbari Raimo Lähteenmaa, joka halusi bändiin laulajaksi. Väsytti mut. Alkup. kokoonpano oli Olli Jouppila bs, Raimo voc, minä gtr ja rumpali, jonka nimeä en muista.

Vedettiin heavycovereita ja oli myös suomenkielistä ohjelmistoa; Sliippareita ja muuta. Se Mr. Dampax myös. Huomioitavaa on, ett silloinen laulajamme on nykyään joku kirkkoherra tai muuta. ”Kun sinä juokset märkänä hiestä, minä olen siellä ja muistutan miestä. Naiset, olen Mr. Dampax”. Tallenne löytyy.

Sit mukaan tuli Jari Haapamäki bassoon ja myöhemmin kauhajokinen rumpali Matti Haapala. Nimi muuttui muotoon Cromwell. Tässä vaiheessa myös laulajaksi tuli Waisku. Petri Hoiska myös soitti rumpuja jossain välissä. Treenikämpällä nauhoitettiin demoja, malliin live. Cromwell soitti covereiden lisäksi mun mun ja Ollin biisejä. Cromwell taisi olla ensimmäinen jossa olin mukana, jolla oli vähän yritystä lavashown suhteen; omat valot ja PA, pommeja ja savua.

1983 minä ja Jari Haapamäki lähdettiin Sorvarinkylään ja lyötiin hynttyyt yhteen Pasi Tuovisen ja Frogleyn kanssa. Nimeksi tuli Sacred Cows. Harjoiteltiin Mänty-Sorvarin kodin vanhassa kanalassa covereita ja mun biisejä. Yksi demo äänitettiin Kauhajoen Nuorisotalolla 22.1.83. Biisit olivat Playin’ Too Loud, Heavy Metal Kids, Last Chance of the Mankind, Blizzard ja Run Run Run. Tehtiin myös livekeikkavideo Kauhajoen Karhun Urheilutalolla, lavashowna räjäytettiin yksi pommi - koko paikka meinas palaa. Näkyy videolla. Sacred Cows osallistui Suosikin Rock-Kuningas ’83 osakilpailuihin Jalasjärven Kuplahallilla. Jyrki Hämäläinen diggas nimestä, mutta ei meille tullut mainittavaa menestystä.

Loppuvuodesta 1983 Haapamäki sai lähteä ja Skädämin esiaste Niska Väsyy syntyi. Frogley, Pasi Tuovinen ja mä. Kauhajoen Nuorisotalolla eli Räimiksellä harjoiteltiin. Vedettiin mun ja Pasin biisejä Latviksen teksteihin aluksi aika paljon ennenkuin aloin sanoittamaan. Käytiin Aholan AMS-studiolla, joka siihen aikaan sijaitsi hänen kotitalossaan, kera vanhempien. Yksi huone oli soittotilana ja miksaus tapahtui keittiössä. Demo syntyi 17.12.83, mukana fonissa Jussi ”Annan veli” Erikkson ja aivan kännissä. Ei me muutkaan kauheesti perässä oltu. Kimmon vanhemmat ihmetteli menoa. Demole tarttui biisit Ruumisautorock, Sä mikset mua huomaa, Teetä ja sympatiaa, Mustat Joutsenet (nopea versio) ja Peto.

Bändin nimi vaihtui tiuhaan tähän aikaan. Meillä oli treenit perjantaina ja pojat meni baariin. Lauantaina tulin takaisin treeneihin ja nimi oli vaihtunut kosteassa yössä. Jossain kohtaa mukaan tuli basisti Jukka Ojala ja rumpaleita kävi kääntymässä iso liuta. Nimi vakiintui muotoon Skädäm. Huomattavaa on, että missään kohtaa mun mielipidettä ei kysytty. Rokli vaan ilmoitti ett tää on bändin uus nimi.

Erosin bändistä jonkun historian sumuun jääneen syyn takia, kunnes Rokli soitti ett meille on tarjottu mahdollisuus mennä Porin Laser-studiolle demoa äänittään. Sama mesta missä Dingo ja Eve teki demojaan. Paikalla oli myös Simmons rummut, joita Rokli soitti. Ja sille tielle jäin. Demo äänitettiin 15.9.84. Tallennettiin Yhdessä jatkamme matkaa, Tuuli, Kuolet, lennät, Kuoleman himosuudelma, Mustat Joutsenet (tais olla hidas versio) ja Yksin.

Tällä nauhalla osallistuttiin Rock-Kuningas kisoihin ja voitto tuli Nivalan Tuiskulassa, Garbo oli hopealla. Levytyssopimus tehtiin CBS Recordsin kanssa ja iso pyörä pyörähti käyntiin.

Rumpalina oli tähän aikaan ja ekalla sinkulla ”Sydän sykkii” Harri Heikkilä. Levy-yhtiön pyynnöstä/käskystä rumpali meni vaihtoon ja mukaan tuli Esko ”Eepo” Mänty-Sorvari, Roklin veli. Mutta sitä ennen kaksi sinkkua levytettiin Roklin ollessa rummuissa; ”Älä lähde pois” ja ”Katujen kuningatar”, kaikki ’85. Tuottajana oli Kassu Halonen. Hän läks perustamaan Flamingo yhtiötään ja puikkoihin tuli T.T. Oksala. Loppu albumista äänitettiin hänen johdollaan, kuten myös sen jälkeinen single, ”Silmissäs on taikaa”.

Tähän studiosessioon liittyy myös surkuhupaisa tarina. Biisin äänityksiin oli palkattu keyboard wizard MS-Audiotronilta, nimi pakenee. Paikalla oli 8 uusinta uutta synaa, joita tallennettiin Finnvox studion uumenissa. Ei oltu tehty yhtää seivausta ja 8 tuntia oli mennyt.

Finnvoxin oven suussa oli puhelin. Puhelimen välittömässä läheisyydessä oli kaksi kytkintä – valokytkin sekä päävirtakytkin. Puhelin soi. Eepo vastasi. Huikkas ett tää on T.T. sulle. Yritti laittaa puhelinta seinälle roikkuun. Valot sammui. T.T. huusi ”äläkoskemihinkään! äläkoskemihinkään!” ja kuului piu. Päävirta poikki. Ja yhtään tilannetta ei oltu seivattu. No, Eepo sai porttikiellon tarkkaamoon, syvä huokaus ja alettiin alusta.

Äänitettiin lukuisia demoja Aholan Kimmolla, joka oli myös livemiksaajamme siihen aikaan. ’87 aloitettiin uuden levyn äänitykset, tuottajana olisi toiminut Costello Hautamäki. Kävimme preproduction äänityksissä Costin silloisella pajalla, joka sijaitsi hänen vanhempiensa kellarissa. Maxi sinkku piti olla eka julkaisu; Tien päällä taas, Suuri rakkautesi ja Jää, yöksi jää. Viimeinen olisi ollut debyyttini levylaulajana. Onneksi ei tapahtunut. Nimittäin samaan aikaan Tampereen Aulabaarissa käytiin salaisia ja varsin kosteita neuvotteluita Jari Yliahon kanssa, joka oli naimisissa Roklin siskon kanssa. Ja Northwind sai alkunsa. Tosin alussa bändissä oli eri laulaja ja nimi; Japanese Dream.

Rokli, Pasi ja Ojala ilmoittivat minulle ett Skädäm menee telakalle ja he siirtyvät tähän uuteen ryhmään. Minun tehtäväksi jäi siloitella kuprut levy-yhtiön ja ohjelmamyynnin, DEX-Viihde/ Seppo Kahilainen, kanssa. Molemmat instanssit suorastaan itkivät ja yrittivät kaikkensa ett me jatkettais. Olimme tehneet yleisöennätyksiä jokaisella lavalla viimeisten kuukausien aikana ja liksat oli nousseet A-ryhmän kieppeille; perjantait 19000 mk ja lauantait 25000 mk. Mutta mikään ei auttanut. Tätä on luultavasti eräät Skädämin jäsenet katuneet myöhemmin.

Skädäm oli DEX-Viihteen tallissa. Markkinointi ja tiedotus heidän ja CBS:n käsissä. Samoin kaikki krääsä. Melko lailla kaikki Suomen paikat tuli nähtyä moneen kertaan. Kalusto liikkui aluksi omilla ja laina vaneilla, sittemmin omalla keikkabussilla ja myös vuokratuilla. Todettakoon, että Mietaan Ns yleisöennätys on Juicella; 4200 lippua. Skädäm kakkosena, 4000 lippua. Voi niitä aikoja.

Skädämin osalta tarkkoja levymyyntilukemia on hankala selvittää, koska kun viimeksi kävin jollain virallisella sivustolla niitä etsimässä, koko Skädämiä ei ole siellä. Muistikuva on NCB:n myyntitulosteista, että lähemmäs 10 000 albumia meni. Sittemmin julkaistiin CD versio mid-price luokassa ja siteeratakseni Sony Musicin dirikaa: ”paras myynti mid-price luokassa”. Tämän tarkempaa tietoa ei ole. Mun käsieni kautta niitä liikkui useampi sata.

1987 perustin bändin Rockheart’s Project, josta myöhemmin tuli Mistress. Oltiin CBS Recordsin kehityslistalla. Oikea laulaja vaan uupui. Alun perin ryhmässä oli kurikkalaisen Nasaret gospel bändin jäsenet ja minä. Harri Vainionpää rummut, Mika Välimäki kitara, Jouni Mäki basso ja Kari Peltola kosketinsoiottimet. Myöhemmin kokoonpanossa Ari Antila kitara ja Esa Ala-Ruona kosketinsoitimet ja Mika siirtyi bassoon. Laulajina olivat Harri Risku Laihialta, sitten Turusta Sakari Ahti.

Koelauluissa kävi ripakopallinen ihmisiä ja päädyimme ottamaan Peter James Goodman nimisen sankarin rivistöömme. Soittelin myös Tukholmaa myöten, tarkoituksenani saada ex-Break yhtyeen Kari Virkama bändiin. Hän olisi ollut CBS:lle mieluinen valinta. Mistress osallistui muistaakseni ’87 Rock- Kuningas kisoihin, mutta astui pommiin Latosaaren finaalissa. Laulajalta meni ääni. Bändi voitti about -87 -88 Lisää Tähtiä Taivaalle –kilpailun Saarijärven juhannusjuhlilla, palkintona sinkku. Neuvottelin sinkun budjetiksi saman ennätyslukeman, kuin aiemmin Zero Nine ”Banging on Drums” ja ”Silmissäs on taikaa” eli 18000 mk. Sinkulla olisi soittanut rumpuja Rokli. Mutta bändi oli alkanut natista liitoksissaan ja itse asiassa hajotin ryhmän kesken sinkkuäänityksiä. Nauhalla on rummut, basso, kitarat ja osa kiippareita. Ja laulua usean eri laulajan versioina. Yksi katumisen aihe lisää; olis pitänyt saada julkaisukuntoon.

About 1988 perustimme Rolls Boys nimisen ryhmän. Mukana olivat ex-Shaidai yhtyeen jäsenet Riku Koski laulussa ja Jouni Keski-Salmi bassossa, Eepo oli rummuissa, mä kitarassa ja turkulainen Juha Petri toisessa kitarassa. Harjoiteltiin Seinäjoen Nuorisotalolla. Esitettiin Jounin, Rikun ja mun biisejä. Yksi demo tehtiin, mutta se on kadonnut tai jossain tuhannen muun seassa.

Liityin jossain kohtaa Luca orkesteriin, ensin bassoon tuuraajaksi ja sitten kolmanneksi kitaristiksi. Ohjelmisto oli Lukan vanhoja biisejä, joissain uudemmissa olin myös tekijänä mukana ja tais ”Sariina” olla kokonaan mun tekemä. Jäin pois ja muutin Tampereelle.

Muodostui Jakarta, joka treenas Seinäjoella aluksi. Kokoonpanossa olivat Vesa Saarikoski rummut, Ojala basso, mä kitarassa ja Kai ”Kuju” Hyttinen – ei se – laulussa. Saatiin diili Flamingolle. kaksi sinkkua tuli ulos ennen kuin Flamingo konkkaan. Singlet ”Tanssit ja naurat/Hoiloo” ja ”Haloo/Anna/Kuningatarmehiläinen” ilmestyivät about ’94. Kokopitkän levyn pohjatkin oli jo äänitetty. Jakartan biisit olivat pääosin mun, osassa Kujun tekstejä. Luca levytti albumin minun lähdettyäni.

Mitä tulee uran huippuhetkiin niin paras hetki oli kuulla oma biisi radiossa ensi kertaa. Samoin sykähdytti Nivalassa voitettu Rock-Kuninkuus ja myös Lisää Tähtiä Taivaalle voitto. Palaute oli niin mairittelevaa. ”Bändi kuin toiselta planeetalta muihin verrattuna” jäi mieleen. Hienoo oli myös vetää ns. loppuunmyydyille katsomoille. Ja kaikki hauskuushan tapahtui keikkabusseissa. *Sensuroitu*

Vaikeuksia on aina tuottanut keikkojen saaminen ellei ole ns. nimeä. Ja vaikeaa on saada kohtuullista korvausta keikoista. Myös pääseminen Hellsingin mafian sisään on vaikeaa periferiasta ponnistaen ellet tunne jotakuta tai jos sulla ei ole diiliä ison lafkan kanssa.

Pohjanmaan musiikkihistoria on verrattain rikas, bändejä on ollut laidasta laitaan aina. Myös muutama maineikas ja legendaarinen lava on ollut – niinkuin Mietaa, Kasino, Latosaari, Pukkilansaari. Mutta noi legendaariset jengimäärät saattaa olla lopullisesti historiaa.